Ensimmäinen

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun vuonna 2012 kaksihenkinen kahdella kissalla kuorrutettu pieni perheemme kasvoi kolmehenkiseksi. Isännän alunperin poikamiesboksiksi remontoima paritalokaksio alkoi tuntua ahtaalta meidän kolmipäiselle laumallemme. Vaihtoehdoiksi muodostuivat joko vanhan laajennus tai uuden kodin etsiminen. Pitkään pidimme laajennusta ainoana vaihtoehtona ja myönnän katselleeni salaa myytäviä asuntoja haaveillen samalla isommasta makuuhuoneesta. Syksyllä 2013 kävimme katsomassa muutamaa kiinnostavaa kohdetta puolitosissamme ajatuksella: "jos jotain kivaa sattuisi löytymään".  Mitään ei kuitenkaan vielä tarttunut haaviin emmekä jättäneet yhtään tarjousta.

Eräänä kevätpäivänä 2014 selailin netissä myytäviä asuntoja. Olin jo muutaman kerran hakeutunut katsomaan kuvia eräästä suosikkialueellamme sijaitsevasta omakotitalosta ja nyt sanoin isännälle, että mennään katsomaan sitä paikanpäälle. Isäntä ei siitä niin kovin innostunut ollut, mutta totesimme, että emme siinä mitään häviä. Varasimme esittelyn ja astuttuani taloon sisälle tiesin, että se on siinä. Pohjaratkaisu oli aivan ihana, riittävästi tilaa, valoisat huoneet... Ja ennen kaikkea, talo oli remottia vaativa, lähes alkuperäisessä asussaan oleva rintamamiestalo. Juuri se mistä olimme haaveilleet. Isäntä ei vielä ensimmäisellä kerralla innostunut täysin talosta, mutta kun toisella kerralla kävimme katsomassa sitä, innostui hän toden teolla. Tässä vaiheessa minä aloin jarrutella ja miettiä, onko tämä nyt niin järkevää. Päätimme kuitenkin jättää tarjouksen, laittaa oman talomme myyntiin ja toivoa parasta.

Saimme vanhan asuntomme suhteellisen nopeasti myytyä (kahdessa viikossa!) ja toukokuussa 2014 meistä tuli remontoitavan rintamamiestalon omistajia. Aikaa oli kulunut todella vähän itse tarjouksen tekemisestä kauppakirjojen kirjoittamiseen. Tästä hetkeen heittäytymisestä sain idean blogin nimeen Remonttia, ex tempore. Päätös ostamisesta syntyi tunteesta, että tästä talosta voi tulla meidän loppuelämän koti. Vielä se ei sitä ole eikä siltä tunnu, mutta ehkä tulevaisuudessa.

Idea tähän blogiin tuli halusta tallentaa muistoja talostamme. Minkälainen se oli ennen remonttia, remontin aikana ja sen jälkeen. Mitä ajatuksia remontti on meissä herättänyt ja minkälaisiin ratkaisuihin olemme päätyneet. Mitä vastoinkäymisiä ja onnistumisia olemme kokeneet. Näistä lähtökohdista on hyvä suunnata katseet kohti tulevaa.

-Anii

P.S. Ylihuomenna torstaina pitäisi saapua tuliterä keittiö, vähän jännittää miltä se tulee näyttämään.